Ylin kuva:

Vielä 1940-luvulla kirjoitettiin paljon oikealla mustekynällä. Pyöreä aukko oli mustepulloa varten. Teline on yhä työpöydälläni muistona isästä.

Keskellä:

Vuonna 1967 Eila osti minulle lahjaksi Olivetti Lettera -matkakirjoituskoneen. Erinomainen kone. Se kulki mukanani kaikkialle. Karjalan Jääkäripataljoonan Toisen komppania opetussalista saattoi öisin kuulua kirjoituskoneen naputus  vuonna 1968. Kirjeitä ja runoja, jotka onneksi ovat kadonneet. Toimittajatutkinnon opiskeluaikana Tampereella tein sillä kaikki harjoitustyöt. Olivetti on minullla yhä.

Alakuva:

Sitten alkoivat sormet säästyä mekaaniselta rasitukselta. Laajaan käyttöön  tietokoneet ja tekstinkäsittelyohjelmat alkoivat tulla 1980-luvulla. En tiedä, paranivatko jutut; tietokoneella on helppo rallatella ja suoltaa löysää tekstiä. 

 

14. Murteiden ristitulessa

 

Kuinkahan paljon maisema on synnyttänyt kieltä? Etelä-Pohjanmaalla on suoria teitä, nevoja ja lakeuksia, joilla näkee kauas. Savossa kukkulaa, mäkeä ja vesiä mutka mutkan jälkeen. Helsingissä tiheästi taloja, toreja, puistoja. Ja meri.

 

Lapsena joka kesäkuun alussa täytyi heittäytyä stadilaisesta, munkkalaisesta, savolaiseksi, räimäläiseksi. Alle kouluikäisenä olin joskus sanonut, että en halua, koska ihmiset puhuvat siellä kummallisesti.

Alkukesän kielikylvyn jälkeen puhutun ymmärtäminen parani, mutta pitkään mietin, mitä tarkoitti esimerkiksi kää-kee! joka esitettiin ihmisten kohdatessa kylällä ja siitä omiin suuntiin lähtiessä. Ehkä tuo huudahdus, paino vahvasti ensimmäisellä tavulla, on savolainen vastine tervehdykselle moi-då, ajattelin.

Aika lähelle meni. Ymmärsin sitten, että kääkee! ystävällisesti tarkoittaa, että käykäähän talossa. Sotahuuto se ei ollut.

Kulttuurishokki

Myös äidille muutto Lapualta Kuopioon ja Räimälle on mahtanut olla aluksi kulttuurishokki. Äitimme muisteli myöhemmin, että kyllä hänelle mielikuvia syntyi, kun savolainen talonväki sanoi menevänsä porsaita hilloomaan.

Yleensä hillo ja hillota viittaa marjoihin, Savossa kantasana on hilaaminen, hilata. Ehkä possuja oltiin siirtämässä.

Ymmärryksen ongelma, mutta toisin päin, olisi tullut, jos äitimme olisi puhunut itikoista, kun tarkoitti lehmiä, kuten niitä Pohjanmaalla nimitettiin. Ehkä puhuikin. Voin kuvitella epätietoiset ilmeet savolaisen kasvoilla silloin; onko se nyt niin tähdellistä, mitä hyttyset puuhaavat.

Sitä mukaa kun kiinnostus sanoihin, lauseisiin, kieleen ja kirjoittamiseen kasvoi, aloin ymmärtää, että savonkieli ei merkitse yksittäisten sanojen hallintaa. Kieleen sisään päästäkseen pitää omaksua savolainen olemassaolon tapa.

Savossa puhe on kokonaisilmaisua, joka sisältää huumoria, hyväntahtoista harhauttamista, ripauksen ilkeyttä, myötätuntoa vähäsen, yhteiskuntakritiikkiä ja joskus asiaakin. Aito savolainen synnyttää sanoja sitä mukaa kun puhuu. Kiehtovaa!

Tyhmiä ei pidä udella

Savolaiskaskuissa joskus kuvataan, kuinka kantasavolainen kautta rantain torppaa muukalaisen tyhmät kysymykset tai vastaa niin, että sen voi tulkita miten tahansa. Kun savolaista pyytää poikkeamaan, jos kerran täällä päin liikkuu, savolainen saattaa vastata: “Suatanpa tulla”. Se tarkoittaa: “En tule”.

Joskus savolainen nauraa itselleenkin, mutta ilmaisee sen melko monimutkaisesti.

Esimerkiksi iisalmelaisäiti kirjeessä pojalleen:

Myö ee asuta ennee siinä samassa paekassa ku sillon ku lähit kottoo. Isäs luki lehestä jotta usseimmat onnettomuuvet sattuu 30 km:n sätteellä kottoo, sen tähen myö muutettiim muualle.

Ja elämänviisaus, sopii kaikille:

Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.

Lainaukset edellä ovat Jyväskylän yliopiston sivuilta Savolaisjuttuja. Sieltäkin henkivät kliseet, että savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle ja että etelästä tultaessa Suonenjoella nousee junaan tulkki.

Muuallakin osataan olla hauskoja

On kuitenkin harhaluulo, että muut murteet, esimerkiksi se mitä Lapualla puhuttiin, ei sisältäisi huumoria. Vanha väsynyt näkemys oletti, että huumori Pohjanmaalla on sitä, että helapääpuukkoa irrotellaan tupesta kantaen kahlehia ja Rannanjärvi.

Kaikkea muuta!

Mielestäni huumori Pohjanmaalla eroaa savolaisesta erityisesti yhdessä: puhuja tökkii reippaasti myös oman kulttuuripiirinsä asetelmia. En tiedä kuinka moni on pannut tämän merkille.

Näittäkö miten komiasti tulin, sanoo Lapuan renki ku katolta putos.

Niin kiirus jottei kerkiä kissiä sanua pitkähäntääseksi eläämeksi.

Nämän naurattavat minua kovasti.

Minun korvissani lapuanmurre kalskahtaa, savo muljahtaa.

Koreasti stemmoissa

Joskus nuorukaisten on vaikea tunnistaa isänsä piirteitä itsessään.

Isä avasi Saarella radion, jos luvassa oli laulua yhtyeiltä Metrotytöt, Harmony Sisters tai Peipposet (johtajana Mikko von Deringer, kuten 1950-luvulla radiota kuunnelleet muistavat).

Vanhaa kamaa. Naisten äänet soivat kyllä koreasti stemmoissa.

Hm.

Nykyisin huomaan kuuntelevani Youtubesta ilmajokelaista (eteläpohjalaista ) viiden naisen yhtyettä Ahonkylän flikat. Kansanlaulupohjaista vanhaa kamaa. Naisten äänet soivat kyllä koreasti stemmoissa.

Ehkä sittenkin jotain samaa.

Kaikki on komiaa

Monissa pohjalaislauluissa asenne on, että railakkaasti vaan vaikka sydän särkyneenä ja kylän kohdalla kovaa ja komiasti, muualla vaikka kontaten.

Ai että tykkään tuosta asenteesta. Ei aina ole minulta onnistunut.

Viesti yli Atlantin uudelle mantereelle lähteneeltä sulhaselta Ahonkylän Flikkojen laulussa Sinilaitapaatti :

Sellaaset terveiset Peräkorven Jukka
on Ameriikan reissulta tuonut:
en ole rahojani tuhlannut,
olen hotellissa pelannut ja juonut.

Tässä terveisten lähettäjä mielestäni tunnustaa mokanneensa ja on nolo, kun rohkeus lopahti laivamatkan jälkeen jo majapaikassa New Yorkissa; oli sentään lähdetty Ameriikkaa valloittamaan. Tai sitten hän vain kiusoittelee kotiin jäänyttä morsiantaan, koska tietää tämän huumoria kestävän.

Auttava kielitaito

Savoa puhun ja ymmärrän lapsuuden kesien peruna peruskurssitasoisesti. Siksi en viitsi (savoksi: en kehtoo) itse yrittää savolaisia lauseita kirjoittaa, kielivirheitä tulisi varmasti. Sama koskee lapualaista murretta. Siksi olen valinnut näytteet niiltä, jotka osaavat.

Eila-sisar Saarella syntyneenä hallitsee savon kuten monta muutakin kieltä, täydellisesti.

(Liian) vähät vierailumme Vaurion talossa Lapualla eivät ehtineet kielitaitoa kartuttaa, mutta mielenkiinto siellä kuultuun murteeseen on säilynyt kautta vuosien; äidiltä sitä joskus kuuli varsinkin, kun oli lapualaisia kylässä.

Muutamaan Räimän lapseen äitimme teki jouluna vaikutuksen. Pukin asussa hän puhui Lapuan murteella. Eksoottinen pukki!

Hyvää slangia laulaen

Oma murteeni on tietenkin stadin slangi, huima kieli sekin. Tiedän, että maakunnissa slangi voi kuullostaa rumalta, teennäiseltä, ylimieliseltä tai jotenkin muuten ikävältä. Vanhaa slangia täydellisimmillään kuuli esimerkiksi Harjutorin saunassa Kalliossa vielä 1980-luvulla. Se oli pohjimmiltaan lämmintä, oivaltavaa puhetta.

Joskus, kun olin työpäivän verran kairannut uutisia komitea-, juristi- ja poliitikkopuheesta, menin Harjutorin saunaan suomeani elvyttämään. Kunnollista, elävää kieltä siellä!

Nykynuorison some- ja emojipohjaista kieltä en välttämättä edes ymmärrä. Tämän olen havainnut ratikassa istuessani. Toisaalta moottoripyöräteissuilla viime vuosina olen kokenut, että nuorisopuhe koko Suomessa kuulostaa samalta. Samaa yleiskieltä nuorisoversioin. Sääli. Murteet iskevät kieleen kipinää.

Tämän laulun kerrotaan syntyneen jatkosodassa, mm Sörkasta ja Kalliosta kootun kuuluisan Ässärykmentin piirissä asemasotavaiheessa. Ei ollut varmaa, palattaisiinko kotikulmille koskaan:

Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi:
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran.

Uudempaa slangia käyttää Tuomari Nurmio kappaleessa Tonnin stiflat , lama-ajan tunnelmissa:

Mä dallaan Hagikseen ja venttaan sporaa.
Tää rundi pyörii niinku ennenkin.
Spurgujengi flänäpäissään joraa,
tai sit ne flaidaa, mä en maindaa
- olkoon niin.

Alkukesästä kielet Räimällä sekaantuivat. Kotiin leikeistä lähtiessäni saatoin Räimällä sanoa, että lähdenpä tästä “himmaan” (himaan, kotiin). Paikallinen leikkikaveri lähti “pihhaan”. (Kyllä näin, että se kuitenkin meni kotitalonsa ovesta sisään.)