Oikeanpuoleisessa kuvassa Erik Wäänänen ja hänen vaimonsa Anna Wäänänen.

Aitan portailla yhtenä helteisenä aamuna, juuri aitassa heränneinä,  heidän lapsenlapsensa sekä Putte-kissa. Vasemmalta: Pauli, Pertti, Alpo, Eila ja Kauko. Kuva on otettu 1950-luvun alkupuolella.

2. Herran pojat!

Koskela-niminen tila Siilinjärven Räimällä merkittiin kiinteistörekisteriin Erik Samuli Wäänäsen perintönä 9.6.1916. 

 Kiinteistörekisterissä tilan nimi oli Koskela, mutta pian käyttöön vakiintui “Saari”. 

 Vuotta myöhemmin paikalle oli noussut talo, johon Erik  Wäänänen perusti kyläkaupan. Taloa on siis itsenäisen Suomen ikäinen. 

 Tämän luvun otsikko “Herran pojat” ei viittaa Saaren miehiin vaan kertoo, mitä Saaren Inka sanoi. 

 Talvisodan aikana tätimme oli asioimassa Kuopion rautatieaseman tienoilla. Annettiin ilmahälytys. Sireenien ulistessa pommikoneet jyrisivät Kuopion taivaalle, Inka konttasi junanvaunun alle. Mainittava suoja se ei ollut; rautatieasemat ovat sodissa pommitusten pääkohteita. Kun tämä myöhemmin Saaren tuvassa Inkalle selvitettiin, hän kalpeni, istahti ja huoahti: ”Herran pojat!” 

Saaren pikkuinen Inka oli ollut puna-armeijan maali. Inka voitti.  

Periaatteessa "herran pojat" voisi tarkoittaa myös Aaro Väänäsen poikavoittoista lapsikatrasta; hän oli pitkään aikaan ainoita Räimänkoskelta akateemisiin opintoihin lähteneitä nuoria. Tästä näkökulmasta kauppatieteiden maisteria voinee pitää  herrana.

Muistaakseni... jotta muistaisin. Muistaakseni... se meni niin, että... 

On hyvä tietää, että ihmisen muisti on vain välttävä väline edes muutaman vuosikymmenen taakse. Muistissa kuvat muuttuvat, sekoittuvat, menevät päällekkäin. Yksi muistaa noin, toinen näin, ja molemmat ovat oikeassa. 

Aikanaan kaikki ihmisen rakentama rapistuu, lahoaa, ruostuu, murenee ja lakkaa olemasta.  Oikeastaan ainoa mikä säilyy on sana, tarina tai kirjoitus, ja sekin vain jos onni on myötä. Sukupolvesta toiseen käy niin, että siinä vaiheessa kun ihminen alkaa kiinnostua juuristaan, kertojia ei enää ole. 

Onnekseni käytössäni on nipuittain kirjeitä, joita Saaren asukkaat, asukkaiden sukulaiset ja ystävät ovat kirjoitelleet ja saaneet toisiltaan kymmenien vuosien ajan. Blogin omistan ihmisille, jotka kirjoittivat kirjeitä ja heille, jotka olivat niin viisaita, että osasivat kirjee säilyttää.