Erik Wäänäsen kyläkaupasta on jäljellä jauhokauha, koussikka.

6. Mustan torstain
       pitkä varjo

New Yorkin pörssin romahdus, “Musta torstai”, syksyllä 1929 sai aikaan maailmanlaajuisen laman. Muutaman vuoden viiveellä se saavutti myös suomalaisen maaseudun. Se tuli  valtamerilaivalla yli Atlantin,  sitten Savonrataa höyryjunalla Kuopioon ja lopulta s/s Ilmalla ja hevoskyydillä Räimänkosken kyläkauppaan.  

Valtakuntaan oli säädetty pulalait. Niissä säädettiin velallisen maksusuoritusten lykkäämisestä tai helpottamisesta. Kauppiaan kannalta se merkitsi, että oli vaikea saada asiakkailta saataviaan, ja pikkukauppa saattoi pitää tavaraa hyllyssä vain niin pitkälle kuin tukkuliike suostui antamaan sen velaksi.

Tunnen suurta myötätuntoa Maijaa, Penttiä, Inkaa ja isäämme kohtaan. He tekivät kaikkensa kaupan hyväksi.

Tukkuliike veti yhteen säädösten vaikutukset toukokuussa 1932 pitkässä ja perusteellisessa kirjeessä osakkailleen. Sen pääviesti oli, että ”... sellaista kauppiasta, joka yhä edelleenkin jakaa asiakkailleen tavaroita velaksi, ei voi pitää ymmärtäväisenä liikemiehenä".  

Kauppa ei
aina kannata 

Kaupan päiväkirjaan oli 31.12.1936 kirjattu myymäläsaatavia noin viideltäkymmeneltä asiakkaalta.  Vakituisia luottoasiakkaita olivat jokseenkin kaikki kylän talot.  

Se oli edustava kooste savolaisia sukunimiä: Kinnunen, Kuosmanen, Koponen,  Karppinen, Pekkarinen, Malinen, Väänänen, Hiltunen, Pohjolainen, Nuutinen, Miettinen, Taskinen, Rissanen, Jääskeläinen, Huovinen, Rautiainen, Saastamoinen, Raatikainen, Miettinen, Räsänen, Korhonen, Lappalainen,  Tuomainen, Hokkanen, Ylönen, Kokkonen, Komulainen, Kuivalainen, Ruuskanen, Nuutinen, Kokkonen, Savolainen, Ruuskanen, Kankkunen, Sutinen, Kalle Pekkarinen.  

 Ja Räimän Kansakoulu.   

Kaupan pitäjälle ostovelkojen periminen tuntui hankalalta. Kaikki asiakkaat olivat tuttuja. Vuonna 1935 joulun alla isoillakin taloilla oli kaupalle velkaa tuhansia markkoja. 

Maiju yritti pitää lipun korkealla kun isoveli, kauppatieteen maisteri, alkoi muistutella ikävistä tosiasioista kaupan tileissä: 

"...ei niissä ole montakaan yli kuukauden eikä yhtään ole yli puolentoista kuukauden....minusta ne (velalliset) eivät enää pitä mitään, ovat kai tottuneet niin siihen minun kiirehtimiseen, että luulevat sitä huvikseni vain tekevän".  

Viänäs-Ierikan pojat
ja  armoton tase 

Taivaanranta kuitenkin synkkeni yhä. Koko talo oli vaarassa. Vuoden 1938 lopulla Aaro Väänänen kirjoitti Pentille – Maiju oli jo siirtynyt omaan talouteensa: 

"...molemmat saamme keksiä kaikki keinot, jos meinaamme sen mökin pitää. Ja se on pidettävä, muuten emme kyllä julkea sanoa itseämme Viänäs-Ierikan pojiksi." 

Aaro Väänänen laski vuonna 1938, että runsaassa vuodessa kauppa oli tehnyt  tappiota 10.000 markkaa.  

"Viime kerralla selvisimme sillä, että otimme lainaa ja minä otin omille niskoilleni vekseleitä 7.000:- ja maksoin rahalla n. 5000:- jota viime mainittua varten otin pääkonttorista lainaa, mistä vieläkin on maksamatta 4.000:-. Mutta nyt olen jo niin täyteen lastattu veloilla, kun on sekin Maijan osuus maksettavana, että en pysty ottamaan lisää. Enempi kuin sinäkään, milläs ne korot hoidat. Siis muutos on saatava aikaan ja pian." 

Armoton tilinpito osoitti, että pian kaupan tilivelka tukkuliikkeille olisi niin suuri, ettei sitä pystyttäisi kaupan tuotolla maksamaan; asiakkailta ei saatu kaikkia näiden velkoja perityksi. 

“...vähitellen jää yhä enempi ja enempi (tavarantoimittajien) laskuja, joista ei saa käteisalennusta, kohta ei yhdestäkään ja sitten alkaa liikkeestä tulla kehoituskirjeitä järjestämisestä kuten silloin 1937. Nyt on vaan se ero, että jos niin käy, ei meillä ole mahdollisuuksia asian järjestämiseen. Ei siis ole muuta keinoa kuin katsoa ajoissa, ettei tilanne sellaiseksi pääse.” 

“... se laskunippu on saatava pienenemään. Katso nyt kaikki ne, joilta on saatavia ja koeta saada laskuihin rahat ja katso, ettei kenenkään tilillä pääse seisomaan kovin kauan. Sano, että itsesi on maksettava kahden viikon sisällä ja että sen takia ei rahasi jouda seisomaan, kyllä ne käsittävät, kun selität." 

–  Nyt on tosi kysymyksessä. Siis laskujen vähentäminen ensimmäinen työ. Laske ne sitten esim. kerran kuukaudessa kaikki yhteen, Canthin, Carlsonin ja Elorannan laskut ja ilmoita minulle tarkka määrä. .. . Sitten vuoden lopussa, kun lasketaan myös tavarat ja myym. saatavat, nähdään tarkasti, mikä on tulos. Ja sen perusteella sitten ratkaistaan, mitä tehdään." 

Kauppaa ei saatu kannattavaksi. Liike loppui. 

Sitten tuli sota.